Kontaktimateriaaleista elintarviketuotannossa

Kontaktimateriaaleista elintarviketuotannossa
28.2.2019 Atao

Elintarvikkeita valmistavan yrityksen on huolehdittava, että kaikista elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa olevista tuotteista on olemassa elintarvikekelpoisuustodistus. Vaatimus koskee mm. koneita, laitteita, työvälineitä, pakkausmateriaaleja ja suojakäsineitä. Näistä tuotteista yrityksissä yleensä löytyy asialliset vaatimuksenmukaisuustodistukset. Osataanko saatua kontaktimateriaalitodistusta tulkita? Löytyykö siitä tarvittavat tiedot ja mitä tiedot tarkoittavat? Riittääkö pelkkä todistuksen olemassaolo?

Yrityksen elintarviketurvallisuuden kannalta lainsäädännön pääkohdat, ja mahdolliset erityisvaatimukset, sekä kontaktimateriaalitodistuksen sisältövaatimukset tulisi tuntea. Vaatimusten tunteminen on yksi keino arvioida toimittajan luotettavuutta ja samalla varmistaa omien tuotteiden turvallisuus kuluttajille kontaktimateriaaleja koskien. Epäilen, että silloin tällöin sorrumme vastaanottamaan todistukset tarkemmin miettimättä asiakirjan sisältöä. Jos todistuksessa muuttuu vuosi vuodelta vain päivämäärä, herää epäilys todistuksen luotettavuudesta. Oletettavasti yrityksessä tehdään tuotekehitystä ja tuotteiden valmistusmenetelmiin tai koostumuksiin tehdään vuosien varrella muutoksia ja parannuksia. Näiden muutosten tulisi näkyä myös kontaktimateriaalitodistuksessa, esimerkiksi päivitettyinä tutkimustuloksina tai koostumustietoina. Jos muutoksia on tapahtunut, on paikallaan arvioida niiden vaikutus omaan toimintaan.

Omien tuotteiden ja tuotantomenetelmien ominaisuudet vaikuttavat siihen millaisten kontaktimateriaalien kanssa tuote voi ylipäätään olla kosketuksissa. Kontaktimateriaalitodistuksen tietojen tulee tukea sitä, että elintarvikkeiden kanssa kontaktissa olevat materiaalit sopivat yrityksen valmistamille tuotteille ja tuotantomenetelmille. Elintarvikealalla on hyväksi havaittuja ja vakiintuneita käytäntöjä materiaalivalinnoille kuten ruostumaton teräs valmistuslaitteissa, tietyt muovit työvälineissä ja vinyylikäsineet valmistuksessa. Näissäkin materiaaleissa on huomioitava omien valmistettavien tuotteiden ominaisuudet ja niiden kontaktimateriaaleille asettamat vaatimukset.

Migraatiot eli kemiallisten aineiden siirtyminen materiaalista elintarvikkeeseen välillä tulisi tiedostaa. Migraation määrään riippuu aineiden ja kosketuksissa olevien elintarvikkeiden fysikaaliskemiallisista ominaisuuksista. Tällaisia ominaisuuksia ovat mm. tuotteiden välinen kosketusaika, kosketuspinnan laajuus, lämpötila, kosteus ja suurinta siirtymää aiheuttavat rasvaisuus ja happamuus.

Ruokaviraston sivuilta löytyy kattavasti tietoa kontaktimateriaaleista sekä kontaktimateriaalitodistuksen sisällöstä ja vaatimuksista. Aiheeseen liittyvä lainsäädäntö löytyy myös Ruokaviraston sivuilta.

  • Kehysasetus 1935/2004 (EU)
  • GMP-asetus 2023/2006 (EU)
  • KTM:n päätös kontaktimateriaalien raskasmetalleista 268/1992
  • Muoviasetus 10/2011 (EU)
  • Kierrätysmuoviasetus 282/2008 (EU)
  • Asetus aktiivisista ja älykkäistä materiaaleista ja tarvikkeista 450/2009 (EU)
  • KTM:n asetus regeneroidusta selluloosasta 697/2005
  • KTM:n asetus keraamiikasta 165/2006
  • Asetus bisfenoli A:n käytöstä lakoissa ja pinnoitteissa 213/2018 (EU)
  • Asetus epoksiyhdisteistä kontaktimateriaaleissa 1895/2005 (EU)
  • KTM:n päätös nitrosoamiinien ja N-nitrosoituvien aineiden vapautumisesta elastomeereistä tai kumista valmistetuista tuttipullon tuteista ja huvituteista 903/2004

Mari Koskinen, asiantuntija